Osakuntien vaaliohjelma 2011

Opiskelijan elämä on murroksessa: tutkintoaikoja rajattiin, opintotuki uudistuu, HYYn talous on alamäessä. Osakuntalaisten HYYssä ajamat arvot – vastuu arjesta, varmuus tulevasta ja yhteisö tukena – ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Lue tästä, miten osakunnat haluavat tehdä yliopistosta ja ylioppilaskunnasta vastuullisemman, kivemman ja sinulle läheisemmän!

Vastuu arjesta

Riittävä toimeentulo on sujuvan opiskelijaelämän perusta. Opintotuki on muuttunut kaksiportaiseksi, eli kandin- ja maisterintutkintoa varten tukea on haettava erikseen. Myös yliopiston on reagoitava muutokseen. Opiskelija ei saa jäädä ilman toimeentuloa, koska jotakin kurssia ei ole saatavilla. HYYn on lobattava opintotuen tasokorotuksen puolesta, laina- ja etupainotteista tukimallia vastaan.
 

Perheellisten opiskelijoiden toimeentulo on liian heikoissa kantimissa. HYYn on kampanjoitava voimakkaasti opintotuen huoltajakorotuksen puolesta. Lapsiparkin toimintaa tulee kehittää siten, että se tavoittaa yhä suuremman osan opiskelijoista.
 

Asuminen on monen opiskelijan päänvaiva numero yksi. Vain joka kolmas Helsingin yliopiston opiskelija onnistuu saamaan edullisen opiskelija-asunnon. Omaa asuntoa odottaa Hoasin jonoissa syksyisin jopa 7000 opiskelijaa. Opiskelijat käyvät kilpajuoksua vapailla markkinoilla pienistä vuokra-asunnoista työssäkäyvien kanssa. HYYn on jatkossakin vaikutettava kohtuuhintaisten opiskelija- ja vuokra-asuntojen rakentamisen puolesta. HYYn tulee myös pyrkiä sujuvoittamaan Hoasin toimintaa ja tekemään sen jonotusjärjestelmästä läpinäkyvämpi.
 

Vastuu vaihtareiden ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvästä asumisesta kuuluu ylioppilaskuntien sijaan pääkaupunkiseudun yliopistoille ja kunnille. Hoas voisi kehittää vaihtarien kalustetuille asunnoille kesäajan käyttöä, jolloin vaihtarit eivät joutuisi maksamaan asuntojen tyhjäkäytöstä.
 

Opiskelijat liikkuvat enimmäkseen kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä. Siksi HYYn tulee jatkossakin pyrkiä vaikuttamaan juuri näiden liikkumismuotojen edistämiseen. Osakunnat toivovat kattavaa pyörätieverkostoa, kävelykatuja keskustaan ja lyhyitä vuorovälejä julkisiin kulkuvälineisiin. Yli 30-vuotiaan opiskelijan pitäisi saada opiskelijahintainen matkakortti vaikka hän ei saisikaan opintotukea.
 

Terveydenhoitoon hakeutumisen tulee olla opiskelijalle helppoa. Viikin kampuksella on terveydenhoitajien palvelupiste, josta saa ilman ajanvarausta terveysneuvontaa. Olisi hienoa, jos muillekin kampuksille pystyttäisiin luomaan vastaavia matalan kynnyksen paikkoja. YTHSn ajanvarauksen takaisinsoittojärjestelmässä on myös kehittämisen varaa. YTHS kokeilee lähitulevaisuudessa ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden ottamista piiriinsä. HYYn tulee seurata kokeilua ja sen mahdollisesti vakiintuessa pitää huoli siitä, etteivät YTHSn jonot kokeilun takia veny nykyisestä.
 

Yliopiston tutkintoaikojen rajauksen on jo nähty vaikuttavan siihen, että opiskelijat hakeutuvat aikaisempaa vähemmän vaihto-opiskeluun ja pelkäävät ottaa vastuuta järjestöissä. Osakunnat ovat huolissaan tästä kehityksestä. Minkälaisia kasvatteja yliopisto mahtaa haluta? Yliopiston tulee osakuntien mielestä olla paikka, jossa saa rauhassa kasvaa aikuiseksi. Helsingin yliopisto voisi kokea vahvuudekseen sen, että täältä valmistuneet ovat jo aikuisia ihmisiä. Kansainvälisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmässä toimimista oppii vain niitä harjoittelemalla.
 

Yliopisto-opiskelijat eivät ole vain lista opiskelijanumeroita, vaan aktiivinen osa yliopistoyhteisöä. Siitä huolimatta tärkeää työtä tekevien hallinnon opiskelijaedustajien ääni ei aina kuulu laitos- ja tiedekuntatasolla. HYYssä tulee tukea opiskelijaedustajien vaikuttamistyötä ja pohtia keinoja, joilla opiskelijoiden mielipiteet kuuluisivat yliopistossa kovempaa. Yliopiston päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja demokraattista. Osakunnat toivovat enemmän kaikille avointa ideointia yliopiston projekteihin.
 

• Osakunnat ovat kokeneita toimijoita opiskelijan arjesta huolehtimisessa. Osakuntien opiskelija-asunnot ja opiskelijaravintolat täydentävät HYYn tuottamia palveluita. Osakuntien asunnot voivat toimia esimerkkinä, kun Hoas pohtii asumisen yhteisöllisyyden parantamista.

Varmuus tulevasta

Osakunnat ajavat HYYssä vastuullista ja pitkäjänteistä talouspolitiikkaa. Vaikka edustajiston kausi on lyhyt, kantavat päätösten jäljet pitkään. HYYn toimintataloutta ja HYY Yhtymää tulee edustajistossa ajatella yhtenä kokonaisuutena. Ylioppilaskunnan jäsenmaksu ei saa olla ensisijainen tapa tasapainottaa taloutta.
 

Järjestöt eivät voi toimia mielekkäästi ilman varmuutta tulevasta. Osakunnat kannattavat HYYn järjestötiloihin pidempiä vuokrasopimuksia. Toiminta-avustusten jakoa on kehitettävä niin, että järjestön saama avustus ei heilahtele suuresti vuodesta toiseen.


Opiskelijoiden omistamassa HYY Yhtymässä vastuullisuuden tulee olla periaate numero yksi. Vastuullisuudesta ei pidä joustaa pikavoittojen toivossa. HYY Yhtymä on toiminut vastuullisen liiketoiminnan edelläkävijänä esimerkiksi kehittämällä eettisen sijoittamisen periaatteita. Opiskelijoiden tulee jatkossakin olla päättämässä HYY Yhtymän ja sen tytäryhtiöiden tärkeimmistä asioista. HYYn omistamasta Kaivopihasta tulee näkyä, että se on opiskelijoiden paikka.
 

UniCafe hankkii raaka-aineensa eettisesti ja läheltä, ja näin sen pitää osakuntien mielestä ollakin. Kehitettävää on kuitenkin paljon. UniCafe-lounas on usein opiskelijan ainoa lämmin ruoka päivässä, ja siksi sen tulee olla ravitsemuksellisesti hyvää – oli opiskelija sitten pihvin ystävä tai vegaani. Myös ravintolakonseptien suhteen voitaisiin olla kekseliäämpiä. UniCafe voisi kokeilla vaikkapa kasvis-, ilmasto- ja luomuravintolaa.
 

• Lentävän lauseen mukaan osakuntien taloudessa kvartaali tarkoittaa neljännesvuosisataa. Osakuntien ehdokkailla on jo entuudestaan kokemusta suuren organisaation ja esimerkiksi opiskelijaravintoloiden pyörittämisestä. Edustajistoryhmässämme tieto kausien välillä siirtyy hyvin vanhemmilta edustajilta uusille. Siksi linjamme edaripolitiikassa on pitkäjänteinen, ei tempoileva.

Yhteisö tukena

Liian moni jää yksin yliopistolla. YTHSn vuoden 2008 selvityksessä kävi ilmi, että vain 55 prosenttia opiskelijoista kokee kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään. Prosenttiosuus on osakuntien mielestä huolestuttavan alhainen. Yhteisöllisyys lisää hyvinvointia ja on yliopistomaailmassa tärkeää myös tieteellisen ajatustenvaihdon kannalta. Järjestö- ja hallintotoimintaan osallistumisesta hankitut taidot tulee yliopistolla huomioida opintopisteinä tasapuolisesti kaikissa tiedekunnissa.
 

Järjestötoiminta luo yhteisöllisyyttä sekä antaa monenlaisia tietoja ja taitoja. Siksi HYYn tulee tukea kaikkia piirissään toimivia järjestöjä laadukkailla ja juuri kyseisen järjestön tarpeisiin vastaavilla järjestöpalveluilla. Toimivat järjestöpalvelut tukevat opiskelijoiden monipuolista hyvinvointia ja akateemisiksi kansalaisiksi kasvamista.
 

Kuilu opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välillä on yliopistomaailmassa liian usein liian suuri. Luonteva lähestyminen muutenkin kuin sähköpostilla on tavoittelemisen arvoista. Tavoitettavuus voisi parantua esimerkiksi laajentamalla opettajatuutori-järjestelmä kaikkiin oppiaineisiin ja luomalla henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisiä hengailutiloja yliopistoon. Yliopistossa voisi myös kokeilla toisen vuoden tuutorointia.
 

Kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaisten opiskelijoiden kaverustuminen on molemmille osapuolille tärkeää. Helpoin keino tämän toteuttamiseksi olisi tarjota yhteisiä pienryhmäkursseja. Miksei esimerkiksi tutkintoon kuuluvia englannin kieliopintoja voisi suorittaa muillakin englanninkielisillä kursseilla? Tällöin suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat tutustuisivat toisiinsa, ja myös englanninkielisen opetuksen määrä luultavasti kasvaisi.
 

Helsingin yliopiston strategian otsikko on Huipulle ja yhteiskuntaan. Tavoiteltava huippu ei kuitenkaan saa olla kapea kärki, jota tunnetuimmilla yliopisto-rankingeilla tavoitellaan. Osakunnat haluavat huippuhyvän yliopiston, jonka huippuus syntyy paitsi opetuksen ja tutkimuksen laadusta, myös hyvästä ilmapiiristä, yhteisöllisyydestä, aidosta poikkitieteellisyydestä sekä ruohonjuuritason huomioimisesta. Yliopisto voisi esimerkiksi kokeilla loppuvaiheen tuutorointia eli mentorointia, jossa alumnit neuvovat kohta valmistuvia.
 

Kampusten yhteisöllisyys syntyy yhteisestä arjesta ja kohtaamispaikoista. Kampusten yhteisten kokemusten, kuulumisten vaihdon ja kavereiden näkemisen paikkoja ovat esimerkiksi UniCafe-ravintolat. UniCafe-ravintoloita voisi kehittää ajatellen niitä enemmän kampusten kohtaamispaikkoina. Keskustakampuksen autottomuus mahdollistaisi katujen muuttamisen puistoiksi ja kävelykaduiksi.
 

• Osakunnissa opintojen eri vaiheissa olevat opiskelijat toimivat keskenään poikkitieteellisessä yhteisössä. Lisäksi osakunnat tarjoavat mahdollisuuden yhteistyöhön ulkomaisten järjestöjen kanssa. Jo vuodesta 1643 toimineet osakunnat vastaavat siis hyvin tämänkin päivän akateemisen yhteisön tarpeisiin.